”Kyllä minä mieleni niin pahoitin.” Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan lausahdus ei riitä oikeudellisen vahingonkorvausvastuun perustaksi. Vahingonkorvauslain mukaan korvausvastuu voi syntyä tilanteessa, jossa joku on tahallisesti tai tuottamuksellisesti aiheuttanut toiselle vahinkoa. Tuottamus tarkoittaa käytännössä huolimattomuutta. Vahingonkorvausvaatimuksia esitettäessä ensimmäinen askel onkin selvittää, mikä on se vahinkotapahtuma, jonka perusteella korvausta tullaan vaatimaan.
Vahinkotapahtumalla ja sen aiheuttajalla tulee olla syy-yhteys vahinkoon. Joskus vahingon seuraamusten rajaaminen on hankalaa. Toisaalta esimerkiksi taloudellisissa seuraamuksissa on joskus vaikea eritellä, mikä osuus lopputilanteesta on aiheutunut vahinkotapahtumasta ja mikä on seurausta muista olosuhteista, esimerkiksi yleisestä markkinatilanteesta.
Kolmantena osa-alueena vahingonkorvausasioissa on vahingon määrittely rahamääräisesti. Henkilövahinkojen arvioimiseen on annettu ohjeita ja esinevahingon määrä ratkeaa monesti korjaus- tai jälleenhankintakustannusten avulla. Taloudelliset vahingot ovat moninaisempia ja tämän vuoksi varsinkin sopimuksissa on usein sopimussakko-ehto. Tällöin taloudellisen vahingon määrän selvittelyyn ei tarvitse käyttää aikaa ja toisaalta sopimuksen riskit ovat ennalta osapuolten hallinnassa.
Vahingonkorvauskysymykset ovat monisyisiä. Tämän vuoksi kannattaakin kääntyä asiantuntijan puoleen, mikäli vahinko sattuu. Varsinkin sopimussuhteissa riskien ennaltaehkäisyn tärkeä osa on vahingonkorvausvastuuseen liittyvien ehtojen määrittely.